Pohdin jo sitä kaunista päivää, kun pääsen kotiin Hastingsiin. Ihan ensimmäisenä valmistan lihaa ja myyn kauraa läjän kaupungintalolle. Jatkossa yritän tehdä mahdollisimman paljon töitä puumetsällä, käyn opiskelemassa sopivan tunnin ollessa lukujärjestyksessä... Päivinä, jolloin opiskelen voisin opiskelurahaa hankkia kaivoksilta ja hyödyttää lääniä sielläkin työskennellessä. Muutoin keskityn puun hakkuuseen.
Matkustelu saa jäädä hetkeksi. Syytä sitä olisi kotonakin joskus olla. Armeijaan voisin ehkä liittyä, ehkä tulevaisuudessa harkitsen siitä ihan uraa itselleni. Aika sen näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan ensimmäiseksi pitäisi päästä takaisin kotiin. Kirjeitä olen saanut kotopuolesta ja kuulemma minua ikävöidään sinne samoin kuin minä ikävöin kovasti jo takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti