Kesä on saapunut. Sen huomaa siitä, että ihmiset hoitavat peltojaan ahkerasti, onhan työläin aika vuodesta, työläin ennen syysajan kynnyksellä olevaa sadonkorjuuta. Pieni osa taas palkkaa suosiolla muita täksi ajaksi ja aktivoituvat talvihorroksestaan, mutta se ei riitä paikkaamaan muiden hiljaiseloa. Torillakaan ei enää tapaa oikein ketään.
Harva aktivoituu kesällä ja nukkuvat sitten syksyllä. Osa ei ole ikinä aktiivinen, mutta kesällä sitäkin vähemmän. Räksyttää jaksaa ja ehtii, muuhun ei sitten olekaan aikaa.
Päätin itsekin kokeilla. Kesälomailua. Tein helpottavia päätöksiä. Olen pyytänyt eroa jokaisesta järjestöstä johon kuulun. Kummitoiminnasta, Rojalisteista... Viimeisenä erokirjeenä lähti Suomen kreiville viestiä hakemuksen muodossa, että neuvosto käsittelisi hakemukseni kansalaisuuden poistamiseksi. Suomen kansalaisuudella en tee mitään, sen voi huoletta poistaa. Mielestäni tarpeeksi painava syy sen poistamiselle on ihmisen oma pyyntö.
Syksyllä, jos huvittaa, voin vaikka hakea ja liittyä uudestaan järjestöihin. Jos sattuu huvittamaan enkä enää haluakaan tehdä täyttä pesäeroa Suomeen. Suomeen voin myös mennä käymään, muuttaa jopa ja anoa kansalaisuutta neuvostolta, jos asia tulee ajankohtaiseksi. En ole tehnyt mitään radikaalia tai loputonta, päättänyt vain ottaa loman ja pestä käteni Suomen asioista tyystin, rehdisti ja suoraan. Mitä minä niihin puutun, kun en enää koe edes olevani suomalainen.
Kesä on tullut. Harmillisesti en näe Suomen kaunista suvea, hyvä jos tältä matkaltani ehdin näkemään edes vilauksen kesästä Hastingsissa. Sen vain tiedän, että täällä hellesäitä pidellessä kaukana Suomesta ja Englannista en ihan heti Suomeen asti ole menemässä. Kotiin Hastingsiin kun pääsen niin tuskin ihan heti liikun, ehkä syksyllä, ehkä en. Suomeen tuskin lähivuosina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti