Hei taas, Suomi. Täältä tullaan.

Muistin sentään laivalle ottaa muistikirjani mukaan, vaikka kiirellä pakkasin. Kapteeni katsoi laivalle saapuessani minua pitkään ja tokaisi, että minulla on liikaa tavaraa mukanani, mutta silmien räpyttely toimi jälleen ja kapteeni heltyi. Sain siis kaiken tarvittavan mukaani, ja voi pojat, kyllä olikin hyvä, että pakkasin kaikenlaista mukaan, sillä matka on venähtänyt. Minkä sille mahtaa, etteivät tuulet suosi. Kaikkeni olen kyllä yrittänyt merijumalten lepyttämiseksi...

Piakkoin olemme Suomessa, lopultakin. Siitä onkin todella pitkä aika kun olen siellä viimeksi käynyt. En tälläkään kertaa kauaa viivy, kunhan hieman ostoksia teen ja jotain pientä kaupittelen.

Koti-ikävä on jälleen suuri. On se kummallista miten mieli aina halajaa matkalle, mutta hetken laineilla keikuttua sitä miettii vain miten paljon olisi tekemistä kotipuolessa. En taida osata olla toimettomana, joten matkustelu on välillä hyvinkin puuduttavaa. Toisaalta matkustaminen pois Hastingsista tekee hyvää, sillä saan hieman etäisyyttä ja uutta näkökulmaa asioihin, joiden parissa siellä olisi puurrettava. Hyvällä tuurilla saan myös luotua lisää suhteita... Niitähän ei koskaan ole liikaa.

Lakien järjettömyys

Vaatteita olen tehnyt ahkerasti ja pari halpaa on jo ostettukin, saan siis taas uudet lampaat hankituksi. Siinä ommellessa vaan ajatus herkästi harhailee ja tulee miettineeksi Suomen kuulumisia. Sitä miten joitain lakeja kukaan ei valvo tai edes pysty valvomaan. Ja miten osa tuntuu hyväksyvän virka-aseman väärinkäytön. Mitä sitten jos Rauman pormestari Johan vón Kaurala verottaa miten sattuu, epäoikeudenmukaisesti, vain kostaakseen. Pohjalla on toki varmasti halu saada kaupungintalolle varoja, se on aina hyvästä, kukaan kun ei kuole pieneen verotukseen. Entä jos omat kaunat saavat tulla tekemisiin mukaan ja virkaa pitävänä sitten verottaa toisia enemmän kuin toisia, ihan kostaakseen? Sitä olen pohtinut että mikä saa miehen olemaan epäoikeudenmukainen veroja asettaessaan ja selkeän törkeästi asemaansa väärin käyttämään... Aika vihainen kai saa olla.

Entä miksi ei kukaan valvo listaa siitä, että kuka on Suomessa syntynyt ja kuka ei ja kellä on kansalaisuus, neuvostolta haettu tai ei. Jos kerran lain on oltava sellainen, että pelkkä muutto ei riitä. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tuo Rauman pormestari. Kyllä hän sanoo syntyneensä Rauman lähellä, mutta kukaan joka hänet on tavannut aikana ennen kuin Suomeen ehti tai tietää hänestä jotain ennen kuin Suomeen hän muutti, tietää, että hän ei ole Suomessa syntynyt. Hänellä ei siten ole kansalaisuutta ellei hän ole sitä neuvostolta hakenut. Eikä ole.

Miksi osa, sellaiset, joiden kansalaisuus muistetaan, että sellaista ei ole, eivät saa osallistua politiikkaan, eivät saa koota listaa vaan heti sanotaan, että unohda, se on laitonta. Sitten hieman unohdetaan tutkia onko joku pormestari kansalainen. Johan vón Kaurala on varmasti mukavan aktiivinen pormestari ja siinä missä olen kuullut kehuja juuri hänen aktiivisuudestaan ja tuoreesta otteestaan niin olen kuullut valitusta hänen moraalistaan. Jokainen uusi tekee virheitä, se pitää hyväksyä. Missä määrin silti on hyväksyttävää, että pormestariksi on lain vastaisesti päässyt joku, jolla ei kansalaisuutta ole. Ehkä nykyään riittää, että vain asuu Suomessa. Vaikka laki ei sitä puollakaan...

Jaksan edelleen täältä huitsinnevadasta ihmetellä Suomen menoa. Olen usein surullinen kun tajuan, että ulkomaanelävän pitäisi kertoa milloin lakia rikotaan. Jos Suomessakin joskus asiat huomattaisiin, kun etäältäkin ne näkee. Ehkä olisi aika luopua kuoresta ja lopettaa käpertyminen vain huomatakseen, että maailma on iso. Voisi tehdä Suomelle ihan hyvää.

Teurastajan veistämät vaatteet

Pitkä tovi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen ottanut tämän kirjasen käteeni ja sulkakynän antanut seikkailla sen sivuilla. Siihen on useita syitä, jotka eivät enää tässä vaiheessa ole edes tärkeitä. Osaankohan enää edes pitää sulkakynää kädessä?

Harkitsin tässä jo vakavasti, että olisiko jo aika hyljätä työpaja yliopiston tieltä. Ajattelin, että ehkä olisi aika ottaa uusia haasteita, ihan siksikin, että sukuhan tällaista työpajassaan hikoilevaa rämäpäätä häpeää. Tähän ikään mennessä pitäisi jo olla sivistynyt ja tehdä muitakin töitä kuin tavallisen työläisen hommia. Harkitsin siis vakavasti, että ilmoittautuisin yliopistolle lukemaan armeijamaailman teoriaa tai vielä kuivakkaampaa valtio-oppia. Saisin lopultakin jossain vaiheessa sitten tarpeeksi tietoa ja taitoa, jotta suku voisi olla ylpeä.

Luovuin kuitenkin koko ajatuksesta. Minäkö homehtumassa kirjojen keskellä tai nukkumassa kun joku kaikesta kaiken tietävä paasaaja selittää asioita juurta jaksain ja käskee istua paikoillaan kuunnellen? Enpä usko... Enhän minä ehdi, sillä on niin paljon asioita joita korjata! Kaupungissamme ei ole aikoihin ollut vaatekauppiaita, ihmiset joutuvat tyytymään mitä erikoisimpiin rätteihin verhotakseen  vartensa ja suojautuakseen sateelta sekä tuulelta. Ne, joille muoti on tärkeää joutuvat sitten hakemaan vaatteensa muualta. Eihän se niin voi olla! Minulle on tärkeää, että kotikaupungissa on saatavilla kaikkea mitä pieni ihminen voi tarvita, joten oli pakko ratkaista asia.

Näinpä luovuin teurastajan ammatista ja perustin pienen ompelimon. Onneksi meille naisille opetetaan jo pikkulikkana ompelun salat, ei tarvinnut niin suurta perehdytystä ammatin saloihin. Ensimmäiset vaatteet saattavat kyllä näyttää teurastajan tekemiltä...

Vielä en ole päässyt käytännössä uutta ammattiani harjoittamaan, sillä odotan lampaideni tuottavan villaa. Sekin on torilta lopussa, kuten vuodatkin. Tällä hetkellä olen Lewesissä, tarkoitukseni oli tulla täältä ostamaan villaa, mutta hinta olikin noussut jo 15 puntaan... Ostin sitten vain vuotia 17 punnalla ja housut 70 punnalla. Housut myyn kotona ilman voittoa, saanpa ainakin vaatteidenmyyntikojun pystyyn ja vuodista voin veistää... eh, siis... valmistaa jotain käyttökelpoista.

Nyt työskentelen tämän päivän aina jaksaessani kivikaivoksella; Lewesissä se on auki ja tuntipalkka on 2.31, Hastingsissa ainoan aukiolevan kaivoksen tuntipalkka on 2.04 puntaa, joten taidan sittenkin jäädä tästä ostostelureissusta voitolle, kaikesta huolimatta.