tiistai 1. heinäkuuta 2014

Turuilla ja etenkin toreilla

Ihmisten kannattaisi kävellä toreilla usein. Suosittelen sitä lämpimästi. Siten voi saada selville mitä tuotteita myyviä kojuja on enemmän kuin tarpeeksi eli sellaista ei kannata tuottaa sillä hetkellä omilla pelloillaan tai pajassaan ainakaan. Samalla voi tarkastella hintoja eri tuotteille, saattaa vaikka tehdä löytöjä! Jos on pitkään tehnyt vaikkapa lihaa mieli tai halunnut ostaa uuden paidan niin hyvällä tuurilla jossain vaiheessa joku teurastaja kaupittelee edullista lihaa tai joku ompelija on markkinoilla kilpaillakseen halunnut tehdä edullisen ja laadukkaan, kauniin paidan. Vaikka torilta ei mitään ostaisikaan niin siellä on hyvä käydä katsomassa millä kojuilla on alituiseen porukkaa, mitkä tuotteet viedään käsistä ja minkä tuotteiden myyjät joutuvat toripäivän jälkeen lähteä kotiin syömään keitettyä vettä yhdellä perunalla. Siten voi tutkia kannattaako laittaa omat pellot kesannolle tai vaikkapa vaihtaa uudenlaiseen viljelyslajiin tai aloittaa eläintekasvatus. Ammatti-ihmiset voivat siten saada tärkeää tietoa siitä mitä torilla kaivataan ja mitä kannattaa valmistaa ja mistä tuotteista on ylitarjontaa tai hinnat liikkuvat auttamattoman kannattamattomissa lukemissa.

Tori ja sen elävyys on ollut nyt reissullani paljon mielessäni. Tässä on jos jonkinlaista toria nähnyt. On ollut toreja, joissa leivästä ja kaurasta tapellaan ja hinnat ovat pilvissä eikä juuri muutakaan ole, sitten on toreja, joissa ruokaa kyllä riittää ja kaikkea muutakin, mutta hinnat ovat pilvissä. Tai toreja, joissa hinnat ovat edullisia, koska mitään kaupiteltavaa ei oikeastaan vain ole.. Kaupunkikohtaista torikulttuuri paljolti on ja niinhän se menee, että myyjät ja tuottajat torin tilanteen määrittävät.

Eräs hyvin toimivan torin esimerkki on kaupunki, jossa olen nyt muutaman päivän verran piipahtanut. Guarda:n kaupunki Portugalissa läänissä Coimbra. Täällä ei toki aivan kaikkia tuotteita ole kaupan, mutta nähnyt olen vaihtelua tuotteissa ja määrissä, hinnoissa... Varmaankin kaupungin asukkailta saa sitten tilattua ja sovittua, jos jotain kaipaa, mutta olen katsonut tätä turistin silmin. Otetaan esimerkiksi vaatteet. Olen ehtinyt nähdä eri päivinä paitaa, saapasta, housua, korsettia... Kaupaksi menevät, kaikenlaiset ja uutta tulee ja myytävää menee. Torilla ei silti vaatteita näy olevan koju kojun perään. Siinä, missä vaatekojuja on vain vähän niin niitä joka päivä on ja myyjät näyttävät saavan tinkaajia kojulleen ja tuotteensa kaupaksi.  Tänäänkin menin torille katsomaan erästä kaunista paitaa, jonka näin eilen, mutta myyjän koju oli tyhjänä. Jokin aika sitten ihastelin korsetteja ja housuja ja mitä näpäköimpiä saappaita, mutta ovat menneet kaupaksi ja tänään torilla oli vain huivikauppias.

Näin turistina on aikaa kierrellä torilla, vaikka välillä käyn puuta hakkaamassa jaksaessani, että on kotiin tuliaisia. Sekä torilla kierrellessä että puita hakatessa sitä tulee nälkä ja olen ilokseni saanut huomata tämän kaupungin torilla, että pienelläkään matkabudjetilla ei nälkäiseksi jää, ei vaikka söisi mieltä virkistävää tai kehoa voimistavaa ruokaa pelkän nälän täyttävän leivän tai kaurapuuron sijaan. Perusruokaa, joilla vatsansa saa täyteen täällä on ollut koko ajan ja leipää aina alle 6 punnan, kauraa aina alle 3 punnan. Jos taas on varaa tai tekee mieli syödä hyvin, syödä vaikka lihaa niin kunnon pihvin voi ostaa reilusti alle 18 punnan, kulauttaa sen vaikka alas noin 9 punnan maidolla ja ostaa vaikka aamupalaksi seuraavalle päivälle vihannesgratiinia hieman reilun 9 punnan hinnalla. Normaalisti huolestuisin tuollaisista hinnoista ja katsoisin paljonko on ylituotantoa ja liikaa kojuja. Täällä olen yllättynyt, että hinnat on kohtuullisia, vaikka tuotteita ei kerrallaan paljoa ole myynnissä ja niitä menee tasaisena virtana kaupaksi. Outoa sinänsä, sillä hyvin paljon pelloille palkataan täällä +18 palkalla, toki osa on pienemmällä, mutta palkkaustaso täällä on hyvä. Niin, kaupungintalolla työnhakua käyn välillä seuraamassa ja siellä olen huomannut, että jokaiselle on jotain. Pienemmillä voimilla oleville myös, samoin vähän tyhmemmille ja parempaa palkkaa haluaville, hinta palkkauksissa vaihtelee paljon ja tuo oman lisänsä siihen, että jokainen saisi töitä, peltotyöt kun tuntuvat olevan haluttuja.

Täällä on tori, jossa tuotteet vaihtavat omistajaa kohtuuhinnalla taisaisena virtana eikä pulaa tunnu olevan mistään välttämättömästä tai vähän ylimääräisestäkään. Samaan aikaan mitään ei tunnu olevan liikaa. Ehkä ihmiset täällä ovat ymmärtäneet millaista on olla torifiksu ja suhteuttaa tekemisensä torin tilanteen mukaan.