27.1.1462
Tuntokirja rakas, oletkos kuullut sellaisesta maasta, jossa notaarilupia käytetään hallinnan välineenä?
Olisihan se hauska ajatus, eikö sinustakin Tuntokirja, että notaarilupa ei vahingoittaisi ketään, Ja olisihan se mukava ajatus, että notaareita olisi tarpeeksi asioiden hoitamiseen eikä aina tarvitsisi käydä hakuprosessia läpi virkojen takia, jotta lupa lopulta poistetaan, kun sitä ei enää tarvita.
Tuntokirja, minun on pakko purkaa ja sanoa, etten ymmärrä alkuunkaan toimintatapaa, jossa on ensin notaari ja sitten ei, Se miksi ensin on notaari on virka, jossa sitä tarvitaan. Se miksi lopulta ei ole notaari on, ettei sinua enää tarvita.
Se on käsitys, jonka olen saanut Suomen kirjeenvaihtajieni kautta. On hyvin vaikea olla tekemättä muunlaista tulkintaa notaarilupien vaihtelusta kuin että joku haluaa käyttää niitä välineenä. Eikä suinkaan virkojen hoitoon vaan hallitakseen ja pompotellakseen. Onhan se toki kätevää hallita ketkä voivat olla missäkin virassa, kun jokainen voi laatia listan ja vieläpä hakea tiesminkämoisiin vapaisiin virkoihin, jos sellaisia ilmaantuu ja luvat ovat kunnossa. Onneksi luvat ovat kunnossa vain tarkoin valitulla joukolla ja turhilta ne poistetaan heti kun siihen joku syy vain löydetään. Lakikirjaa noudattaen, totta kai. Anteeksi Tuntokirja, yritän olla tukehtumatta lakikirjaan tässä välissä.
Notaarit voivat varmasti tehdä paljon pahaa olemalla notaareja. Ymmärrettävästi heiltä odotetaan sellaista käytöstä, että ovat aina hiljaa ja hoitavat vain peltojaan.
Mutta mitenköhän kävisi, jos useampi kansalainen hakisi notaarilupaa samaan aikaan sillä oikeudella, että sitä saa hakea kuka vain ja selittää syyn. Kelpo sellainen voisi olla vaikka halu toimia laamannina, jos virka joskus vaikka vapautuisi. Mikähän määrä kunniallisten, ei tiettävästi eettisesti väärin toimivien tai toimineiden kansalaisten hakemuksia hylättäisiin jo alussa? Entä kauanko siinä kestäisi? Missä vaiheessa olisi jo sopivaa etsiä jotain, jonka varjolla luvan voi varmuuden vuoksi poistaa?
Pieni pääni on täynnä kysymyksiä taasen.
Rakas päiväkirja vai olisitko sittenkin henkireikä? Ehkä kumpikaan ei ihan… sovi. Miten nimetä sinut. Sinut, joka tulet kuuntelemaan päivästä toiseen mietteitäni kannet ja sivut kärsien. Ei ehkä päivittäin, mutta joskus sitäkin huolellisemmin. Annoit näemmä vastauksen itse, musteen tahriessa ensimmäistä neitsyttä sivuasi. Hauska tutustua, Tuntokirja!
maanantai 27. tammikuuta 2014
tiistai 21. tammikuuta 2014
Tiedon avulla on helpompi olla aktiivinen
Suomessa
ollaan kuulemma haluttomia antamaan neuvostosta virkoja koskevat
oppaat julkisuuteen, jolloin ne voisi lukea torin mummokin
myyntikojua pitäessään tai niihin voisi ehdottaa muokkauksia ihan
kuka tahansa ja olisivat vielä ihan pelin sisällä. Olisihan se nyt
aikamoista! Kuka muka jaksaa tai osaa lukea?
Ymmärrän
sen, että on tarpeeksi, että ne oppaat ovat neuvoston foorumilla.
Eihän niitä ennen sitä tarvitse lukea. Ja kuka muka haluaisi?
Eihän siitä kukaan hyödy!
Ajatukseni
menivät sekaisin, kun aloitin ajatusketjun, jossa mietin
mahdollisuutta, että oppaita muokattaisiin, mietin pääni puhki
mitä hyvää tai huonoa se toisi ja tein ruudukoita ja listoja ja
laskin plussia ja miinuksia. Sitten tajusin miten se voisi sekoittaa
koko maailman, näin siitä jopa painajaisia viime yönä. Onneksi
heräsin!
Sillä
hetkellä nimittäin mietin tulevaisuutta.
Niiden julkaiseminenhan olisi kansalaisaktiivisuuden mahdollistamista oikean tiedon avulla. Mitä jos oppaat olisivat julkisesti saatavilla virkojenkin osalta? Silloin ehkä ne luettuaan osaisi miettiä paremmin ennen listalle ilmoittautumista onko neuvosto se oma paikka. Oli vastaus kyllä tai ei, sen päätöksen on silti tehnyt aktiivinen kansalainen, joka on saanut mietintänsä pohjalle halutessaan jo etukäteen enemmän tietoa.
Joku
taas miettisi lukiessaan, että hoitaako neuvoston virkamiehet
hommansa ja osaisi kysyä juuri kyseisen viran hoitajalta tarkemmin,
jos on epävarma. Se mikä on työnkuva ei kerro kansalaiselle
kaikkea siitä, mitä virkamiehen pitää tehdä tai mitä hänen ei
tulisi tehdä virkansa osalta. Eiköhän jokaisella ole oikeus saada
se tietoonsa, vaikka olisivat hiljaisempia lukijoita eivätkä
äänekkäitä kyselijöitä.
Ja
ehkä... ajantasaisten ja selkeiden oppaiden tekemiseen tarvitaan
useampi ihminen, neuvostossa oleva määrä ihmisiä riittää
varmasti, mutta onko heidän luottamusviroissa olevina järkevää
käyttää aikaansa oppaiden muokkaamiseen, sinne suljettujen ovien
taakse. Lopulta. Koskaan.
Onko
parempi, että menee varmasti jokaiselta ensikertaa neuvoston virassa
olevalta monta päivää tutustuessa virkaansa? Vai että ehkä
joskus tulevaisuudessa joku ensikertalainen olisi lukenut jo
perusasiat ja siten aikaa tulisi ehkä päivä tai kaksi lisää
tekemiseen eikä hakemiseen?
Lopulta kun mietin tulevaisuutta kysyn itseltäni: kuka vahingoittuu julkisista oppaista? En osaa vastata tällä hetkellä muuta kuin ettei siinä varmaan kärsi kuin muokkaajat ja ehkä lukija. Oppaan voi kyllä jättää lukematta, kuin myös muokkaamatta. Eli? Tämä ajatus tuntuu kiertävän kehää mahdollisen hyvän, pahan ja turhan työn kanssa. Voi harmi. Ehkä se jonain päivänä valmistuu. Ajatus.
Tuntokirja,
sinä uskollinen kuuntelija. Kylläpä olen paasannut. Mutta tiedätkö
mikä minut sai tällaisia miettimään? Se, kun neuvoston virkoja
koskevia asioita kysyy kansainvälisellä foorumilla neuvoston jäsen,
jonka pitäisi löytää sama tieto oppaista neuvoston foorumilta. Ja
ehkä joku tulevaisuuden neuvostolainen jo ennen neuvostonsaliin
astumista.
Voiko muutokseen luottaa, jos siihen uskoo? Vai täytyykö muutokseen uskoa luottaen kysymyksiin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)