Pitkä tovi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen ottanut tämän kirjasen käteeni ja sulkakynän antanut seikkailla sen sivuilla. Siihen on useita syitä, jotka eivät enää tässä vaiheessa ole edes tärkeitä. Osaankohan enää edes pitää sulkakynää kädessä?
Harkitsin tässä jo vakavasti, että olisiko jo aika hyljätä työpaja yliopiston tieltä. Ajattelin, että ehkä olisi aika ottaa uusia haasteita, ihan siksikin, että sukuhan tällaista työpajassaan hikoilevaa rämäpäätä häpeää. Tähän ikään mennessä pitäisi jo olla sivistynyt ja tehdä muitakin töitä kuin tavallisen työläisen hommia. Harkitsin siis vakavasti, että ilmoittautuisin yliopistolle lukemaan armeijamaailman teoriaa tai vielä kuivakkaampaa valtio-oppia. Saisin lopultakin jossain vaiheessa sitten tarpeeksi tietoa ja taitoa, jotta suku voisi olla ylpeä.
Luovuin kuitenkin koko ajatuksesta. Minäkö homehtumassa kirjojen keskellä tai nukkumassa kun joku kaikesta kaiken tietävä paasaaja selittää asioita juurta jaksain ja käskee istua paikoillaan kuunnellen? Enpä usko... Enhän minä ehdi, sillä on niin paljon asioita joita korjata! Kaupungissamme ei ole aikoihin ollut vaatekauppiaita, ihmiset joutuvat tyytymään mitä erikoisimpiin rätteihin verhotakseen vartensa ja suojautuakseen sateelta sekä tuulelta. Ne, joille muoti on tärkeää joutuvat sitten hakemaan vaatteensa muualta. Eihän se niin voi olla! Minulle on tärkeää, että kotikaupungissa on saatavilla kaikkea mitä pieni ihminen voi tarvita, joten oli pakko ratkaista asia.
Näinpä luovuin teurastajan ammatista ja perustin pienen ompelimon. Onneksi meille naisille opetetaan jo pikkulikkana ompelun salat, ei tarvinnut niin suurta perehdytystä ammatin saloihin. Ensimmäiset vaatteet saattavat kyllä näyttää teurastajan tekemiltä...
Vielä en ole päässyt käytännössä uutta ammattiani harjoittamaan, sillä odotan lampaideni tuottavan villaa. Sekin on torilta lopussa, kuten vuodatkin. Tällä hetkellä olen Lewesissä, tarkoitukseni oli tulla täältä ostamaan villaa, mutta hinta olikin noussut jo 15 puntaan... Ostin sitten vain vuotia 17 punnalla ja housut 70 punnalla. Housut myyn kotona ilman voittoa, saanpa ainakin vaatteidenmyyntikojun pystyyn ja vuodista voin veistää... eh, siis... valmistaa jotain käyttökelpoista.
Nyt työskentelen tämän päivän aina jaksaessani kivikaivoksella; Lewesissä se on auki ja tuntipalkka on 2.31, Hastingsissa ainoan aukiolevan kaivoksen tuntipalkka on 2.04 puntaa, joten taidan sittenkin jäädä tästä ostostelureissusta voitolle, kaikesta huolimatta.
