Onko kyyhkyspaisti uusi muotiruoka?

Tiedätkö, Tuntokirja, toisinaan mietin mitä järkeä kirjekyyhkyjä on edes kouluttaa. Tuntuu nimittäin... että kirjeenvaihto on ehkä jopa kuolemassa. Huomaan ikävöiväni aikoja, jolloin se oli hyvä, paljon käytössä oleva keino jakaa informaatiota. Aikaa, jolloin kirjeitä lähetettiin mieluummin liikaa ja vähän turhastakin kuin liian vähän. Verrattuna torilla huuteluun (forum) kirjeet ovat monasti kätevämpi tapa jakaa sellainen tieto, joka koskee jotakuta tiettyä, varmempi keino, sillä kirje hyvin koulutetulla kyyhkyllä löytää perille, torilla ei välttämättä tule seisottua oikeaan aikaan, saati vielä jos on väärän maan torilla.

Toki kirjeitä vieläkin kirjoitetaan. Jos joku ei ole tavernassa ja on todella tärkeää asiaa, sitten ehkä kirjoitetaan se kirje. Välillä huomaan jopa pelästyväni, että mitä, kirjekyyhky! Postia! Sitten ihmettelen kaksi päivää sellaista tilannetta ennen kuin uskallan edes avata mokoman...

Kirjeitä miettiessäni asetin itselleni tavalliseen tapaani muutaman kysymyksen. Kenen on soveliasta kirjoittaa kirje ja kenelle? Kenen täytyisi kirjoittaa kirje kursailematta, miksi, millaisessa tilanteessa? Mitä kirjeen pitäisi sisältää? Kuka ei saa kirjoittaa, mitä ei saa kirjoittaa, mitä kirje ei saa sisältää?

Hetken pyöriteltyäni kysymyksiä ensimmäisenä ajattelin, että sehän on mitä mahtavin väline lujittaa, pitää yllä ja parantaa ystävyyssuhteita, huoltaa välejä kontakteihin. Eli jokainen, joka haluaa kuulla mitä toiselle kuuluu on oikeutettu kirjoittamaan ja lähettämään kirjeen. Kirjeen, joka voi sisältää jotain vapaamuotoisen kuulumistenkyselyn tai tarkemmin laadittujen kysymysten, oletusten tai vastausten kirjosta mitä tahansa.

Kenen sitten täytyy, ehdottomasti täytyy kirjoittaa kirje? Kenties sellaisten virkaa hoitavien tai jossain toiminnassa aktiivisesti mukana olevien, joiden olisi kohteliasta jakaa tietoa tasaisesti, väliaikatietoa, lopullista tietoa, pitää ajan tasalla kaikki ne, joille asia kuuluu tai jotka toiminnassa ovat mukana. Vähintään tilanteessa, jossa torilla huutelu on edes pikkuisen epävarma keino saada tieto perille kaikille niille, joiden se olisi hyvä lukea.

Tiedätkö Tuntokirja, mielestäni on jopa mahdotonta tehdä sellainen kirje, joka sisältää jotain, mitä ei saisi. Tosin eiväthän kaikki ihmiset omaa kohteliaita tapoja. Kirjeitä vain... jos niitä ei vain kirjoita vihastuksissaan niin se ehkä auttaa jo karsimaan asiattomuudet. Kirjeessä tulisi olla tervehdys, allekirjoitus. Siinä ei tulisi olla ruokottomuuksia. Miksi siis on niin vaikeaa kirjoittaa kirjeitä?

Kyllähän minä ymmärrän, että kyyhkyjen kouluttaminen kunnollisiksi kirjekyyhkyiksi vie aina oman aikansa. Mutta sehän on hauskaa puuhaa! Kyyhkyt eivät huuda, räyhää, temppuile, oppivat vain, oppivat jos oppivat, jos eivät niin niistä voi tehdä paistin. Ehkä se kouluttamisen aikaavievyys tekee sen, että vähäisiä kirjekyyhkyjä haluaa herkemmin säästää tilanteeseen, kun on aivan pakko lähettää kirje. En tiedä, koska minusta on mukavaa viettää joka ilta hetki ennen nukkumaanmenoa kyyhkyslakassa höpötellen lintusille ja katsoen, että syönkö huomenna kyyhkyspaistia vaiko en.

Höpsösti mietin tempausta, jossa kolmen kuukauden aikana kerran viikossa jokainen kirjoittaisi kirjeen, turhanpäiväisen tai ei, mutta kirjoittaisi. Jokaisella viikolla eri ihmiselle. Hmm... Tuohan oli hauska idea! Minä rupean tekemään noin, kolmen kuukauden ajan!

Kenen taas ei tulisi kirjoittaa kirjettä? Ihmisen, joka tuntee sillä hetkellä olevansa turhan vihainen.