Muistin sentään laivalle ottaa muistikirjani mukaan, vaikka kiirellä pakkasin. Kapteeni katsoi laivalle saapuessani minua pitkään ja tokaisi, että minulla on liikaa tavaraa mukanani, mutta silmien räpyttely toimi jälleen ja kapteeni heltyi. Sain siis kaiken tarvittavan mukaani, ja voi pojat, kyllä olikin hyvä, että pakkasin kaikenlaista mukaan, sillä matka on venähtänyt. Minkä sille mahtaa, etteivät tuulet suosi. Kaikkeni olen kyllä yrittänyt merijumalten lepyttämiseksi...
Piakkoin olemme Suomessa, lopultakin. Siitä onkin todella pitkä aika kun olen siellä viimeksi käynyt. En tälläkään kertaa kauaa viivy, kunhan hieman ostoksia teen ja jotain pientä kaupittelen.
Koti-ikävä on jälleen suuri. On se kummallista miten mieli aina halajaa matkalle, mutta hetken laineilla keikuttua sitä miettii vain miten paljon olisi tekemistä kotipuolessa. En taida osata olla toimettomana, joten matkustelu on välillä hyvinkin puuduttavaa. Toisaalta matkustaminen pois Hastingsista tekee hyvää, sillä saan hieman etäisyyttä ja uutta näkökulmaa asioihin, joiden parissa siellä olisi puurrettava. Hyvällä tuurilla saan myös luotua lisää suhteita... Niitähän ei koskaan ole liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti